Tarinaa ihmisestä

Yllä oleva: muutamia leikkeitä YouTubessa olevasta videosta:  Siemenestä siistaukseen 


"Alastomassa kaupungissa on kahdeksan miljoonaa tarinaa. Tämä oli yksi niistä." Näihin sanoihin päättyi jokainen jakso kuuluisassa tv-sarjassa Alaston kaupunki (The Naked City), jota tehtiin vuosina 1958-1963.
Nyt se kenties kuuluisi: 
"Maapallolla on kohta:  kahdeksan miljardia tarinaa..." sillä:

meitä ihmisiä on maailmassa noin: 7 713 468 000

josta Suomalaisia              (5/2019):         5 519 586

7 miljardia (7 000 000 000) 713 (713 000 000) miljoonaa 468 (468 000) tuhatta (000) sataa 00 kymmentä. 0 yksikköä

Suomessa:                                   5 (     5 000 000) miljoonaa 519 (519 000) tuhatta (500) sataa 80 kymmentä 6 yksikköä

Jokainen on oma tarinansa. Tai, jokaisella on omat tarinansa. Niitä tarinoita meillä on useita. Tuskin kahdeksaa miljoonaa, mutta monta kuitenkin. Tarinoista yksi syntyy onnellisuudesta / tyytyväisyydestä itseemme, suhteessa muihin ihmisiin, läheisiimme. Oman itsemme ja lähimmäisemme / toisen ihmisen, usein vielä vieraan, hyväksymisestä sellaisena kuin hän on.

Me olemme ja olemme olleet julmia, petoja toisillemme aikojen alusta alkaen. Kuka enemmän, kuka vähemmän. Emme ole hyväksyneet toisen uskontoa, poliittista kantaa, tapaa, asua ja elää. Me emme hyväksy toistemme fyysistä kokoa, näköä, tapaa rakastaa, tai hänen muuta ominaisuuttaan. Puhumattakaan tavasta puhua, pukeutua, sekä kaikkea muuta. Me emme hyväksy toisissa yhtään mitään. Olemme myös kateellisia, jos jollain toisella on joku asia hieman paremmin kuin itsellä. Asettaudumme Jumalaksi, kaikkivoivaksi taivaan ja maan välillä. Tiedämme ja osaamme kaiken. Haluamme muuttaa, muovata toiset sellaisiksi kuin se itseämme miellyttää. Saadaksemme toteutettua sen, me käytämme siihen mitä moninaisempia keinoja, henkisiä ja tai fyysisiä, sekä molempia. Tämän alulle panee, ja toteuttaa usein kaikkein idearikkain, karismaattisin, röyhkein, julmin, rikkain ja valtaa himoitsevin henkilö, joka janoaa noita kaikkea lisää ja jonka me, jopa usein valitsemme tehtävään. Henkilö, haluaa olla ainakin maan, mutta mieluummin koko maailman napa. Näin on ollut aikojen alusta, on ja ilmeisesti tulee aina olemaan. Olemme muuttuneet, vai olemmeko jo olleet ennestään suvaitsemattomia?

Kaikki valtiot varustautuvat kehittäen, rakentaen tai ostaen aseita ja asejärjestelmiä, joilla sitten uhkaillaan suoraan tai epäsuorasti toisia. Turhaan, tai ainakin suurimmaksi osaksi, sillä jos aseita käytetään, jälki on tuhoisa, meille kaikille. Sota olisi kuitenkin nopeasti ohi, ja suurin osa niistä jäisi käyttämättä ja joksi ne myöskin jäävät, tapahtuipa mitä tahansa, tai ei mitään. Tosin etukäteen emme tiedä: kuka / ketkä - käyttää / käyttävät - ketä / keitä vastaan ja minkä verran. Siinä se onkin. Valitettavasti. Ne eivät ole halpoja. Niihin on uponnut ja uppoaa rahaa paljon. Sinun, minun ja meidän rahoja.

Jos edes puolet, tuosta kehittämisestä ja varustelusta käytetystä varallisuudesta käytettäisiin auttamiseen, avun tarvitsevalle katsomatta mihinkään muuhun. Kilpailtaisiin konkreettisella avulla. Ei rahalla, ei valmiilla tuotteilla, vaan tieto-taitoina ja tarvittavina laitteina. Näin se menisi oikeaan kohteeseen, pitäisi henkilöt sitoutuneina tehtäviin, heidän ei tarvitsisi, heillä ei olisi aikaa ja tarvetta joukko liikehdintään kotimaassa eikä muualla. Sellaisilla toimenpiteillä saisi kohdemaassa varmasti kannatusta ja ystäviä. Nykyinen, kansainvälinen politiikka lietsoo paremminkin vihaa ja katkeruutta, sekä eriarvoisuuden lisääntymistä. Siksi maailmassa on varmasti meneillään historiamme pahimmat pakolaisuus aallot.

Muutos on mahdollista. Sen on alettava itsestämme. Meidän kaikkien on hyväksyttävä ensin itsemme sellaisena kun olemme, kaikkine virheineen joita luulemme itsessämme olevan. Olemme muka: lihavia, laihoja, pitkiä pätkiä, takamus ja rinnat ovat meillä liian isot / - pienet, maha pystyssä, jalat tikkuja / tukkeja ja kaikkea muuta mukavaa. Ei ne ole virheitä, ne ovat erilaisuutta. Mitä se muille kuuluu. Pitäkää huolta omistanne. Minä olen minä ja olen tyytyväinen itseeni. Vai olenko? Toki voin yrittää muuttaa sitä, jos en ole, ja se on muutettavissa, sekä itse niin haluan vapaaehtoisesti, ilman stressiä. Kanssani voi siitä myös puhua, kerro, esitä oma näkemyksesi, puhu tavallisesti älä painosta, älä hiosta - jankuta, agiteeraa vaan puhu kannustavasti. Hyväksy minut sellaisena kun olen. Kunnioita minua ihmisenä ja sitä, mikä minulle on pyhää. Hyväksy ihonvärini, uskontoni, poliittinen suuntaukseni tai fyysinen olemukseni. Älä tyrkytä omaasi, -syyllistä. Voimme toki olla eri mieltä asioista keskustellessamme. Mutta ole / olkaamme asiallisia. Silloin minulla on hyvä o!!a, ja kun itselläni on hyvä olla ja tunnen, että minut hyväksytään sellaisena kun olen, minun on helppo hyväksyä myös sinut ja muut, sellaisina kun te olette. Toivon, että silloin voimme levittää positiivista energiaa kaltaisiimme ja ympäristöömme, hyväksyä helpommin ja aidosti toiset.

Tuossa listauksessa on monta asiaa joita toivon toteuttavan myös henkilökohtaisesti itseeni. Toki yritän sitä vastavuoroisesti toteuttaa teihin.