Tätä mieltä olen. Hallitusohjelmasta.

Hallitusohjelmasta.

Aluksi: tiedoksi, varoitukseksi kirjoitukseni sisältää: Kirjoitus- ja kielioppivirheitä. ¨...kävin vissiiv viärät koolut enkä oppinna enemmä...¨ eli pelkän kansakoulun, en lukiota, en ammattikoulua tai toisen asteenkoulua. Ai niin, sitä ei tainnut silloin ollakaan. Oppimateriaali saatiin koulun puolesta.

Lupauksemme kansalaisille politiikan uudistamisesta
Ylevät, kunnianhimoiset ja kannatettavat lupaukset, sekä tavoitteet. Yhtä jäin / jään kaipaamaan, lupausta lupausten pitämiseksi (sekä vaalien jälkeen niiden tosiasiallista pitoa). Ennen vaaleja luvataan: "Yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista". Eli, annetaan lupauksia joita ei sitten vaalien jälkeen pidetä, todennäköisesti ei ole ollut tarkoituskaan. Kalastellaan vaan ääniä. Sitten: ¨Käännetään takki¨.

¨Nämä lupaukset lunastamalla on mahdollista saavuttaa rohkeita poliittisia tavoitteita ja sosiaalisesti, taloudellisesti sekä ekologisesti kestävä Suomi¨.

¨Hallitus kannustaa yrittäjyyteen. Yhteiskunnan tulee pitää huolta yrittäjyyden kannusteista ja yritysten kannusteista työllistää¨.
¨Ihmisarvoisten ja laadukkaiden palvelujen ja koko väestön toimeentulon turvaaminen edellyttävät, että julkinen talous on vakaalla pohjalla ja että sitä hoidetaan kestävällä tavalla.

Hallitus on sitoutunut vahvistamaan julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyttä johdonmukaisesti niin, että ei ajauduta kestämättömän velkaantumisen uralle, joka pakottaisi tulevaisuudessa menojen leikkauksiin tai verojen korottamiseen¨.

Työllisyys- ja työmarkkinapolitiikan linjaus Työllisyys tavoitteeseen sitoutuminen.
Edelleen yleviä, kannatettavia ajatuksia ja tavoitteita. Pahoin kuitenkin pelkään, että näiden tavoitteiden kunnollisten, sekä kaikkia osapuolia tyydyttävien, ja toimivien ratkaisujen saavuttaminen, jää sanahelinäksi ja unelmaksi ilman työehtojen- ja ammattiliittojen, niin työnantajien kuin myös -tekijöiden liittojen täydellistä uudelleen järjestelyä, sekä työ- ja palkkaus ehtojen uudelleen selkeyttämistä ja yksinkertaistamista, molempia osapuolia tasavertaisesti huomioon ottamalla.

On myös pidettävä tarkoin huoli siitä, ettei ammattiliittojen, kummankaan osapuolen edustajat pääse isännäksi isännän paikalle istumaan määräävissä rooleissa valtakunnallisesti merkittävien yritysten, liikkeiden hallituksissa ja johtotehtävissä.

Tosin pelkään, ettei toiveeni tule toteutumaan, tai paremminkin taidan olla toiveineni auttamattomasti myöhässä.

Finanssipolitiikka
¨Hallitus toteuttaa aktiivista ja vastuullista finanssipolitiikkaa, joka mitoitetaan suhdanne- tilanteen edellyttämällä tavalla¨

¨1,230 miljardin euron päätösperäiset menolisäykset rahoitetaan siten, että verotuloja lisätään 730 miljoonaa euroa ja budjettitalouden menoja ja tuloja uudelleen kohdennetaan 200 miljoonaa sisältäen 100 miljoonaa yritystuista. Lisäksi 75 prosentin työllisyysaste- tavoitteen saavuttaminen vahvistaa julkista taloutta niin, että osa vahvistumisesta voidaan kohdentaa lisämenoihin julkisen talouden tasapainotavoite saavuttaen¨.

Pikaisesti katsottuna budjetin ehkä tärkein, ja kiistanalaisin osio on saatu puristettua viidelle vajaalle riville. Sujuvasti ja sukkelasti lukien sisältö näyttäisi olevan ok. Hieman hitaammin lukien ja hetken ajatellen se näyttäisi jopa hyväksyttävältä.

Hitaasti ja ajatuksella lukien asiat kuitenkin saavat toisenlaisen ulottuvuuden, joskaan ei uutta, tai ennen kokematonta.
Verojen korotuksiin olemme jo tottuneet jokaisen budjetin teon yhteydessä, joskus jopa lisäbudjetin muodossa, jotka lähinnä retorisina moitintoina hyväksymme, kunhan ne eivät osu ainakaan pahasti omalle kohdalle, vaan kohtelevat tasapuolisesti kaikkia. Ottavat huomioon pienituloiset ja vähävaraiset, ettei se kurita ja kurjista heitä lisää. Pitäen huolta myös haja-asutus alueilla asuvista, ettei huolemme maaseudun autioitumisesta kävisi toteen, kuten nyt näyttäisi suunnan olevan. Verotuksen tulisi ottaa huomioon myös kaikkien kadehtimat rikkaat, ja varsinkin heidän rahansa, etteivät ne karkaisi ulkomaille, siellä oleviin rahastoihin, vaan pysyisivät Suomalaisiin yhtiöihin sijoitettuina ja tai niiden uusperustannassa. Omistajien käyttäessä myös jatkossa monimuotoisia, laadukkaita palveluitamme, joista me tavalliset kansalaiset saamme toimeen tulomme, ja ropomme yhteiseen pussiin laitettavaksi.

Menojen kohteiden, uusien ja entisten oikeellisuuden tarkasteluun on kiinnitettävä tosiaan erityistä huomiota, joka ei välttämättä tarkoita mitään uusjakoa, uudelleen jaon vuoksi.

Yritystuet.
Niiden kohteiden määrän, ja jako perusteisiin on käytettävä erityistä ammattitaitoista harkintaa. Itse vierastan jossain määrin koko yritystukia. Kriteerini on lähinnä siinä, että onko edes mielekästä perustaa, pitää toiminnassa ja tukea sellaista liiketaloudellista yritystä joka ei omalla toiminnallaan pysy pystyssä, pysty maksamaan henkilökunnalleen asiallista palkkaa, sekä niistä aiheutuvia kuluja. Puhumattakaan tuottamaan omistajalleen voittoa, josta tämä maksaa veronsa. Todettakoon tässä kohtaa se, että ainoastaan voittoa tuottava yritys on yhteiskunnallisesti merkittävä yritys, sillä voitto, ja vain voitto voi lisätä työpaikkoja. Niitä, joita me niin kipeästi tarvitsemme.

Nokioita tulee ja menee, supercellit ovat hetkellisiä onnekkaita tapahtumia, myönteinen piikki joissain pitemmän aikavälin tilastoissa. Pienet ja keskisuuret yritykset ovat taloutemme, varsinkin lähitulevaisuuden tuki ja turva, niistä ne työpaikat ja verotulot tulevat, jos niille annetaan mahdollisuus työehto- ja veropolitiikan keinoin. Ne ovat nopeita perustaa, sekä nopeita ja sopeutuvaisia muuttumaan tarvittaessa. Lisäksi ne on pakko saada voitolliseksi lyhyessä ajassa.

Myönnän, joissakin tapauksissa, lähinnä kansallisesti, alueellisesti ja työvoima poliittisin syin, on yhteiskunnan oltava tukemassa yrityksen toimintaa, vakaan ja perusteellisen harkinnan jälkeen. Sellaisia kohteita, jotka ovat saaneet merkittävää yhteiskunnan tukea toimintaansa, on seurattava tarkoin. Seurannassa on oltava myös alan kehitys ja tulevaisuuden ennusteet. Tarpeen vaatiessa on puututtava yrityksen toimintaan rohkeasti ja ajoissa,

¨Lisäksi 75 prosentin työllisyysaste- tavoitteen saavuttaminen vahvistaa julkista taloutta niin, että osa vahvistumisesta voidaan kohdentaa lisämenoihin julkisen talouden tasapainotavoite saavuttaen¨.

Tuo lupaus, toive voi muuttua käänteisesti neutronipommiksi, joka kyseisen prosenttiluvun todennäköisyydellä räjähtää. Mutta koska? Luvatut menot on, tai tulee olemaan, tuloja ei. Talouspoliittiset asiantuntijat, täällä Suomessa ja Euroopassa ennustavat talouden hiipumisen kaikkialla. Sitä ruokkivat varsinkin: Yhdysvaltain presidentin pullistelut Kiinalle ja Venäjälle, sekä muille maille. Sen laukeamista siivittää edelleen voimassa olevat, typerät pakotteet, uhat aseellisista konflikteista, sekä ennen kaikkea kaikkialla maailmassa tapahtuva, lähes hallitsematon pakolaisuus. Unohtamatta terrorismia ja sen uhkia.
Kiristetäänkö vero ruuvia? Lainataanko muilta mailta tai maailmanpankista? Myydäänkö omaisuutta? Toivottavasti talousgurut ovat väärässä, Suomen hallitus oikeassa. Mahtavaa.

Tämän ohjelman muutamassa yhteydessä on vilahtanut viittaus, hieman peiteltynä tuo valtion omaisuuden myyminen. Onko se viisasta tässä tilanteessa? Hallitusohjelmassa vierastetaan velan ottamista. Joidenkin Suomalaisten talousasiantuntijoiden mukaan, nykytilanteessa ei ole kovin suurta eroa sillä, että ottaako velkaa vai myykö omaisuutta. Velan korot ovat nykytasolla alhaiset, mutta muuttuvatko ne joskus, jos niin miten? Milloin laina pitäisi maksaa takaisin? Jos otetaan velkaa, niin omaisuus säilyy, hyvin huolehtimalla siitä sen arvo saattaa ajan kanssa nousta. Lisäksi niistä on mahdollisuus saada vuosittain osinkoja, jotka menetettäisiin omaisuuden myynnin myötä, mutta siinä tapauksessa ei tarvitsisi maksaa korkoja ja pääomaa takaisin. Toisessa vaihtoehdossa on omaisuus lainamarkkinoiden kiristyessä jäljellä ja siten realisoitavissa tarvittaessa.
Itse en osaa tällä tietämyksellä ottaa kantaa asiaan.

jatkuu viereisellä palstalla....


viereinen palsta jatkuu...

Ilmastonmuutoksesta.
Maailmassa ei ole mitään niin tärkeää kuin puutarhan hoito. Eikä sekään ole niin tärkeää.
Suurin piirtein noin kuuluu vanha, Kiinalainen aforismi.

Uuden hallituksemme ohjelmistossa se kuuluisi todennäköisesti seuraavasti:
Suomen hallituksen tehtävänä ei ole mitään niin tärkeää kuin ilmastonmuutoksen torjuminen ja siitä puhuminen, mikään muu ei ole niin tärkeää.

Selatessani ohjelmistoa, niin minusta jokaisessa osiossa ja lähes joka sivulla puhuttiin siitä. Tultaessa ulko- ja turvallisuus poliittiseen osioon ajattelin, että nyt on osio, jossa siitä ei puhuta. Mitä vielä: ¨Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa varaudutaan muun muassa ilmastonmuutokseen¨, En ihmettelisi jos se olisi heidän mielestään vielä osion tärkein.
Oli vähällä etten oksentanut.

Hyvä on. Tiedän, että joudun yllä olevan takia hirtettäväksi ja ammuttavaksi aamunkoitteessa jossain kasvihuonekaasu päästöisessä paikassa, mutta kirjoitin sekä julkaisin tuon silläkin uhalla ja sen takana seison.

Tuo muu ulko ja turvallisuuspoliittinen osio on muuten asiallinen. Siitä ei sen enempää, ei ainakaan tässä yhteydessä.

Myönnän, ilmaston muutosta tapahtuu. Ihmiskunta, me Suomalaiset mukana olemme ilmeisesti olleet sitä edistämässä, eli silloin on oikein ja kohtuullista, että olemme osaltamme mukana siivoamassa jälkemme ja estämässä sen omasta elostamme johtuvaa lisääntymistä. Minusta on tosin aiheellista kysyä, että me Suomalaisetko olemme yksin sen tehneet? Meidänkö on yksin sen lisääntyminen torjuttava? Meidänkö on yksin maksettava se kaikki? Onko nyt oikea aika? Onko nyt, tässä epävakaassa taloustilanteessa viisasta panostaa huomattavia summia siihen? Kestääkö taloutemme sen? Muun muassa tällaiset kysymykset ja päätelmät nousee väistämättä mieleen tuota ohjelmajulistusta lukiessa. Tosiasiassa elämme edellisen jääkauden jälkeistä lauhaa kautta, jolloin edellisen jääkausi on päättymässä, ollen tosiasiallisin ja suurin syy ilmaston muutokseen. Uusi jääkausi on alkamassa joskus: viidenkymmenen - sadantuhannen vuoden päästä.
Lisää aiheesta: https://fi.wikipedia.org/wiki/J%C3%A4%C3%A4kausi

Energiapolitiikasta:
Koskapa hallitukselle ilmastonmuutos ja sen torjuminen näyttäisi olevan tärkein asia, niin olisi edes kohtuullista odottaa hallituksen nostavan tulevaisuuden energian tuotannon esille, mutta ei. Tuotannosta löysin aiheeseen kaksi mainintaa:

¨Alennetaan merituulivoimaloiden kiinteistöveroa¨.
¨Tuulivoiman osuutta Suomen energiatuotannosta kasvatetaan. Maatuulivoiman määrän kasvun arvioidaan tapahtuvan markkinaehtoisesti. Merituulivoiman rakentamisen edellytyksiä parannetaan. Poistetaan tuulivoiman rakentamisen hallinnollisia, kaavoitukseen liittyviä ja muita esteitä. Selvitetään ja mahdollisuuksien mukaan toteutetaan keinoja vähentää tutkista johtuvia rajoituksia tuulivoiman rakentamiselle¨.

Sitä vastoin maalämmöstä ja aurinkopaneeleista, tai muista ei fossiilisista energia muodoista, tai niiden kehittämisistä ja verokohteluista ei mainita mitään. Miksiköhän?

Koulutus osio kokonaisuutena.
Edelleen yleviä, kannatettavia ajatuksia ja tavoitteita. Kohde ryhmien ollessa melkeinpä, vauvasta vaariin. Runsaasti selvitettävää, tutkimista jne. Paljon rahaa vaativia projekteja. Kertaluonteiset investoinnit ja päätös peräiset pysyvät menot melkein miljardi yhteensä. Se on paljon rahaa, jota ei kuitenkaan hukkaan heitetyksi voi mainita, mutta mistä ja milloin se saadaan, millä aikataululla sen saa toteutettua?
Osiossa olisi paljon kommentoitavaa. Kommentoin kahta, ehkä eniten huomiota saanutta asiaa, oppivelvollisuuden pidentäminen ja ¨pakko Ruotsi¨. Joiden toteuttamista ei ole pöytään nuijittu, vaan tulevat suunnittelun ja kehittämisen asteelle.
Oppivelvollisuuden pidentämisestä ensi reaktionani oli täystyrmäys koko asialle. Jonkun aikaa mietittyäni; miksikäs ei, ei pöllömpi ajatus. Sehän osaltaan estää jatko-opintoihin menemättömiä nuoria syrjäytymiseltä, ainakin niinä kahden vuoden aikana.
Koulutus paikathan on olemassa: Nykyiset koulut, ammatilliset oppilaitokset ja opistot. Mitä niissä sitten opiskeltaisiin? Mistä opettajat? Kahdessa vuodessa tuskin pystyisi näistä lähtökohdista saamaan jotain ammatillista tai koulutuksellista tutkintoa suoritettua. Sitten kuulin, näin jostain, olisiko ollut peräti uuden hallituksen edustajan maininta: polkupyörän korjaaja. Tuon kuultuni reaktioni oli: Jes! tämän tyyppistä koulutusta ja tekijöitä tarvitaan. Muina voisi olla esimerkiksi: vaate huoltajia. Varsinaiseen työhön annetaan opastusta, mutta miten on opastus asiakkaan kohtaamiseen? Siinä näkisin ainakin jonkin asteista työsarkaa olevan. Nuoret, joille ei löydy kiinnostavaa ammatillista kurssia voisivat jatkaa ohjatusti lukemaan vaikkapa yleissivistäviä teoksia. Oppivelvollisuuden suoritettuaan, he jotka suorittivat jonkun ammatillisen kurssin voisivat hyödyntää oppimiaan taitoja kevyt yrittäjinä, kunnes oikea suunta elämälle löytyy.

¨Kielipolitiikasta¨.
Perustuslain mukaan Suomi on kaksikielinen, jotka ovat: Suomi ja Ruotsi. Lisäksi Suomen perustuslain määrittelemät kansalliskielet: saamelaisten, romanien ja viittomakielisten oikeudet, laki turvaa heidän käyttää omaa kieltään.
Siinä se on. Suomen virallinen kielipolitiikka kaikessa lyhyydessä. Selvästi ja ytimekkäästi sanottu.

Uskoakseni enemmistö kannattaa nykyistä käytäntöä. Ken aikoo hakeutua ammattiin jossa Ruotsin kieltä tarvitsee, hän opiskelee sen ja suorittaa tarvittavan tutkinnon johon hänelle on koulun / opiston opinto-ohjelman. mukaisesti mahdollisuus ja oikeus. On turhaa pakottaa opiskelemaan ja tenttimään sellaista ainetta, mitä todennäköisesti ei tule tarvitsemaan ja mikä ei kiinnosta. Olkoot aineet edelleen vapaavalintaisia kuten tähänkin asti.
Lienee oikeutetusti kysyä, että mikä tilanne on: saamelaisten, romanien ja viittomakielisten oikeuden kohdalla, täyttyykö lain kirjain käytännössä?
Enempi eppäilen.

Pakolaispolitiikasta.
Joka oli muutaman, viime lähi vuoden kuumin ja ratkaisematon asia. Se on sitä edelleenkin. Vaikkakin tilanne on pakolaisvirran vähenemisen myötä rauhoittunut jossain määrin hallittavaksi, niin tuleva hallitus kuittaa sen ohjelmassaan yhden kappaleen, seitsemän rivin ympäripyöreällä lauseella.
Hieman erikoista, eikö totta?

Ohjelmasta puuttuu kannanotot monesta muustakin tärkeästä asia kokonaisuudesta. Vain ilmastonmuutos asiat ovat tulleet käsiteltyä perusteellisesti.

Metsistämme ja niiden käytöstä.
On sanottu, Suomi seisoo puujaloilla. Metsämme on ollut ja tulee olemaan tukemme ja turvamme ennen vanhaan, nyt ja tulevaisuudessa. Niitä on hoidettava hyvin olivatpa ne kenen omistuksessa tahansa. Niiden käyttö ja hoito tosin näyttäisi olevan ikuinen kiistan aihe, jopa niin sanotuille asiantuntijoille ja varsinkin heille. Uutta hallitusta ei ehditty edes nimittää, kun tulevien ministereiden kesken puhkesi jo riita aiheesta puun riittävyydestä. Ei hyvältä näytä.

Lopuksi.
O
lisiko mahdollista perustaa sellainen asiantuntija ryhmä, joiden mielipiteet kaikki hyväksyy?
Näitä samankaltaisia, kaikkien hyväksymiä ¨viisasten kerhoja¨ voisi perustaa useammille eri aloille.

Monen monta muutakin asiaa tekisi mieleni kommentoida, mutta olkoon tällä kertaa. Tässäkin on lähes viiden tiiviin sivun verran. Palaan ehkä asiaan.

Taustakuva: Loch Ness