Mielipiteitä lukemistani kirjoista 5

osa 1: Aatos Erkko
osa 2: Tyttö ja nauhuri
osa 3: Tarina likaisesta Harrysta
osa 4: Etelärannan mahtivuodet
osa 5: Puolustuksen paluu
osa 6: Lääkkeetön elämä
osa 7: Alex

osa 1 Olli, yhden miehen varietee
osa 2
Presidentti ja toimittaja
osa 3 Suoraan sanottuna
osa 4 Kuhala ja hautausmaan risteys
osa 5 Koneen ruhtinas
osa 6 Tiitinen, vakoilijoita ja veijareita
osa 7 Hytti n0. 6

osa 1 Vapauden voitto
osa 2 Markkinat ja demokratia
osa 3 Kiira ehjäksi särkynyt
osa 4 Reilu verokirja
osa 5 Minun tarinani
osa 6 Keskustan Valtakunta.
osa 7 Rakkautta

Puolustuksen paluu

Olen aiemmin kuvitellut, että politiikka on kuivaa, yks` toikkosta jauhamista, vai miten sen nyt sanoisi. Ei ole, sehän vetää vertoja dekkareille, ovat varsinaisia jännitysnäytelmiä. Mielenkiintoa lisää vielä se, että asiat joista noissa kirjoissa kerrotaan on osittain tuttua. Ainakin pinnallisesti. Ne ovat tapahtuneet aikanani, olen lukenut- ja kuullut niistä uutisista, silloin kun ne olivat aktuelleja. Vanhemmat eivät minua kiinnosta. Eivät ainakaan vielä. Mielenkiintoa lisää myös se, kun niistä voi lukea vielä useamman eri henkilön näkökulmasta.
Saas nähdä kauanko mielenkiintoni kestää.

Jk. Kolmannelta Niinistöltä / Niinistöstä en löytänyt kirjaa. Ei ainakaan vielä


Kuva.

Sen mitä olen nähnyt ja lukenut henkilöistä elämänkertoja tai vastaavia, kerronnallisesti piirrettynä henkilön valokuvan kera, en ole tuon parempaa kuvaa nähnyt, kun on tuo Pekka Herlinin kuva hänestä kertovan (Koneen ruhtinas) kirjan kannessa . Se on just. Se tosiaan kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.
Kuva hänestä, jossa hän esiintyisi frakissa hymyilevänä, tekisi mieleni sanoa, että se olisi vinoilua, piruilua tai jotain muuta vastaavaa. Se ei tekisi hänelle oikeutta.
Tätä mieltä olen kirjan luettuani.

"Työstä maksan mielelläni, mutta läsnäolosta en viitsisi maksaa mitään."

Katkelma teoksesta: John Simon. "Koneen ruhtinas".

Tällainen tuli luettua melkein putkeen. Se kertokoon sen kiinnostavuudesta. Se on Yhdysvaltain ensimmäisen naisen kirjoittama "oma elämänkerta miehensä virkakauden loppuun". Alussa tuntui, että tarvitseeko sitä noin seikkaperäisesti kertoa kaikkea. Vähän jopa hieman pitkästytti alussa. Tuo luku vauhti kertoo kuitenkin kokonaisuuden.

Mielenkiintoinen kurkistus kuitenkin Yhdysvaltojen ensimmäisen perheen kulissien takaiseen elämään ja sen saavuttamiseen. Sen todellisuuteen täytyy tietenkin suhtautua tietyllä ennakkoluulolla, kuten muidenkin vastaavaan. Uskon kuitenkin, että heidän elämä noissa kulisseissa, sekä elämä ennen sitä ei kovin paljoa poikkea muiden vastaavista. Puitteet ovat vaan toisenlaiset ja suurelliset, mutta niin on maakin.