Mielipiteitä lukemistani kirjoista 7

osa 1: Aatos Erkko
osa 2: Tyttö ja nauhuri
osa 3: Tarina likaisesta Harrysta
osa 4: Etelärannan mahtivuodet
osa 5: Puolustuksen paluu
osa 6: Lääkkeetön elämä
osa 7: Alex

osa 1 Olli, yhden miehen varietee
osa 2 Presidentti ja toimittaja
osa 3 Suoraan sanottuna
osa 4 Kuhala ja hautausmaan risteys
osa 5 Koneen ruhtinas
osa 6 Tiitinen, vakoilijoita ja veijareita
osa 7 Hytti n0. 6

osa 1 Vapauden voitto
osa 2 Markkinat ja demokratia
osa 3 Kiira ehjäksi särkynyt
osa 4 Reilu verokirja
osa 5 Minun tarinani
osa 6 Keskustan Valtakunta.
osa 7 Rakkautta

Alex, Alex Stubb vautsi, mikä politiikan puuha Pete hän onkaan. Vai pitääkö sanoa, että olikaan. Toivottavasti ei. Lukeuduin valitettavasti niihin, jotka ovat luoneet käsityksen hänestä pinnallisesti, uskonut raflaavia otsikoita, tuntematta häntä ja hänen taustojaan, koulutustaan jne... Olen pitänyt häntä, kuten hän itse mainitsee kirjansa alussa, että "hänen oletetaan syntyneen kultalusikka suussaan, sekä olevan hurri". Ei ole. Hän ei ole suomenruotsalainen vaan kaksikielinen. Hänen isänsä suku tulee Pohjanmaalta, niinpä tietenkin, terveisiä vaan sinne, että Karjalasta.

Ostaessani hänen "itsensä" kirjoittaman kirjan Alex, oletin että siinä yksi politiikan broileri kehuu itseään muita mollaten. Olin totaalisesti väärässä. Siinä suhteessa minulta otettiin luulot pois heti alkumetreillä. Sivuilla kahdeksan ja yhdeksän hän luettelee tekijä tiimin joka on varsin nimekäs. Sen luettuani totesin, että kirjan tietojen täytyy pitää paikkansa, eivät he sallisi nimeään käytettävän kyseen alaisissa, virheellisissä yhteyksissä. Monet tiedot on kenen tahansa tarkistettavissa. Esimerkiksi: kansallis arkististosta tai eri lehtien digitaalisista arkistoista. Se tietämys reivasi asenteeni kohdalleen, joten luin suurella mielenkiinnolla tämänkin kirjan. Meillä Suomessa ei taida olla toista poliitikkoa jolla on esittää samanlainen tai parempi tausta, tietämys ja tunnettavuus euroopassa ja sen lähialueilla kuten Alexilla.

Noin viiden vuoden kuluttua on presidentin vaalit. Minä uskon, että isänmaa(laiset) kutsuu viimeistään silloin Alex: sia Haastajina silloin ensi alkuun saattaa olla: Olli Rehn, Jutta Urpilainen, Pekka Haavisto, Jyrki Katainen, Ville Niinistö ja tietenkin viimeistä kertaa yrittävä Paavo Väyrynen. Joku, niin sanottu musta hevonenkin todennäköisesti ilmaantuu yrittämään.

Nousin Siperian junanvaunuun: "Hytti nro 6": teen uteliaana aistit avoinna.Tämän kaltaiset(kaan) romaanit eivät ole kuuluneet lukemistooni ennen. Juna lähti. Heti alkuun selvisi, että se ei ollut tavallinen juna. Jäin siihen koukkuun heti alkumetreillä, ja juna kiihdytti vauhtiaan. Tykkäsin.

En olisi millään malttanut keskeyttää hetkeksikään lukemista. Juoni oli hyvä, henkilöhahmot olivat hyviä, kerronta hyvää, eli kaikki oli hyvää.

Mutta sitten, Juna lähtee Ulan - Ude: nista "Ulan Uden on kookas kaupunki ja sen keskustorin maailman suurin Leninin-pää katosivat kaukaisuuteen".

Seuraavalla, vajaan sivun mittaisen tekstin jälkeen: "Juna saapui asemalle keskellä yötä (Habarovsk: iin)".

Matka jatkuu muutaman sivun jälkeen: ¨Taakse jää Habarovsk¨ Seuraava pysähdys paikka on Naushki. Mongolian rajalla: "Juna seisoi pitkään Nauškin raja-asemalla".

Jatkan kirjan loppuun. Tyyli oli jotenkin vaihtunut Habarovsk: in jälkeen, minulle jää tunne, että on kiire päästä loppuun, lopettaa se. Minulla on jotenkin outo olo. Tutkin kaupunkien keskinäistä sijaintia. Ulan-Udenin ja Habarovskin väliä on reilut 4000 kilometriä ja siitä takaisin Ulan-Udenin kautta Mongolian rajalle lisäksi muutama sata. Ajallisesti reilut kaksi vuorokautta. Tuo kuitataan muutamalla sivulla mainitsematta matkan suunnasta mitään, saatikka sen tapahtumista.

Kirjani on E-kirja. Ensimmäiseksi tulee mieleen, että sitä on lyhennetty. Tunnen tulleeni jotenkin huijatuksi.

Minua vaivaa edelleenkin tuo kirja. Nyt, kolmen viikon kuluttua aloin vielä selvittämään asiaa. Löysin netistä: Mika Kukkosen kirjoituksen:

"lauantai 4. helmikuuta 2012
Liksomin eka ja vika

Taas yksi kirjabloki: ssa

"Hytti nro 6" on sattuneesta syystä niin paljon referoitu kirja, että riittäköön siitä muutama päällimmäinen vaikutelma. Muodon osalta HS:n Mervi Kantokorpi toteaa, että teos on kunnianosoitus venäläiselle povestille eli pitkälle novellille. Samaan aikaan on tietysti tiedossa, että Harri Haanpään kanssa Hytin käsikirjoituksesta karsittiin suunnilleen puolet pois, joten Liksomin alkuperäinen taiteellinen visio jää pakosta kysymysmerkiksi. Haanpään radiohaastattelun mukaan kirja oli henkilömäärän takia kuin risukasa, josta varsinainen tarina piti putsata esiin. "Sivuhenkilöitä oli niin paljon, että juna ei kulkenut". Joka tapauksessa ratkaisu on varmasti ollut oikea. Leikattua materiaalia on laitettu elokuvamaiseen tyyliin nettiin."

Eli, sitä oli lyhennetty. Kyllä oli tökerösti lyhennetty, se keskiosa.

Perustellusti lienee esittää kysymys: Kumman kirja tämä on: Liksomin vai Haanpään? Sekä yleensäkin: kenen kirjoittama teos on, kirjailijan vai kustannustoimittajan? Eikö olisi reilua merkitä kirjoittajaksi kumpikin?


Rakkautta, romaani kertoo Liisan, erään nuoren naisen muutamista vaiherikkaista vuosista, jolloin hän rakastui tulisesti, katkaisi suhteen unelmien mieheen tekstiviestillä. Hankki harjoittelupaikan ulkomailta "vanhanaikaisella" tavalla. Tuntee olevansa kahden miehen loukussa.
Se kertoo myös hänen vastuuntunnosta, rehellisyydestä ja siitä, että tekojensa seurauksista pitää olla valmis vastaamaan ja maksamaan. Sekä hänen haaveestaan luonnonmukaiseen elämän tapaan.

Simo on muutaman vuoden Liisaa vanhempi, TT: n alan yrityksellä rikastunut, oikeudenmukainen mies.

Kalle, toinen Liisan kohtalon miehistä, on keski-ikäinen, rikas, kansainvälinen timantinkova liikemies, jonka elämään ennen Liisaa ei ole mahtunut mitään muuta kuin työ, ja vain työ, sekä sen mukana tullut lieve elämä.

Hänellä on kaksi lasta, nyttemmin aikuisia, joille hänellä ei ollut aikaa aiemmin ja joilla ei ole aikaa hänelle nyt, mikä painaa hänen mieltään erityisesti. Hänkin haluaisi olla, tai ainakin yrittää olla isä. Hän näkee Liisan vahingon - hetkellisen huolimattomuuden tuovan siihen mahdollisuuden.

Romaani on kirjoitettu tarkoituksella arkikielellä, tyyliin kansalta - kansalle. 

Tämä on minun kirjani. Tekstiin en antanut kenenkään puuttua. Ainoastaan kieliasun tarkastajalla oli oikeus puuttua tekstiin kieliopillisin syin. Sen hän teki pieteetillä. Kiitos siitä Maria. 

Samalla periaatteella kirjoitin, ohjasin ja jälkituotin muutaman lyhärin.