Mielipiteitä lukemistani kirjoista 4

osa 1: Aatos Erkko
osa 2: Tyttö ja nauhuri
osa 3: Tarina likaisesta Harrysta
osa 4: Etelärannan mahtivuodet
osa 5: Puolustuksen paluu
osa 6: Lääkkeetön elämä
osa 7: Alex

osa 1 Olli, yhden miehen varietee
osa 2
Presidentti ja toimittaja
osa 3 Suoraan sanottuna
osa 4 Kuhala ja hautausmaan risteys
osa 5 Koneen ruhtinas
osa 6 Tiitinen, vakoilijoita ja veijareita
osa 7 Hytti n0. 6

osa 1 Vapauden voitto
osa 2 Markkinat ja demokratia
osa 3 Kiira ehjäksi särkynyt
osa 4 Reilu verokirja
osa 5 Minun tarinani
osa 6 Keskustan Valtakunta.
osa 7 Rakkautta

Seuraava on osa kopio kokonaan kirjan esittelystä. Ei sitä kovin sujuvasti voinut lukea, eikä se mitenkään kovin viihdyttävä teos ole. Kirja, en halua käyttää ilmaisua romaani, antaa kyllä hyvän kuvan siitä, että miten asioistamme päätetään.
Teos oli minulla E lainattuna kirjastosta noin 10 vuorokautta.

"Palkansaajajärjestöjen ja työnantajien peli oli kulisseissa kovaa, vaikka julkisivu haluttiin säilyttää. Työtaistelujen aikana naamiot kuitenkin karisivat. Palkansaajapuolella yhteistyö ei myöskään ollut aina auvoista.

Näistä asioista kertoo työnantaja- ja palkansaajapuolella arvostetun kokeneen työmarkkinatoimittajan Risto Korhosen Etelärannan mahtivuodet, johon hän on haastatellut työmarkkinapolitiikan keskeisiä vaikuttajia ja käyttänyt vuosikymmenien aikana kokoamaansa arkistoa"

Luin välilukemisena ja vaihteen vuoksi pitkästä aikaa dekkarin, E-kirjana tietenkin. Olihan siinä välillä vauhtia ja vaarallisia tilanteita.

Jätän sisällön tietoisesti enemmältä esittelemättä ja arvostelematta, jotten tee paljastuksia, jos joku haluaa kirjan lukea tämän jälkeen. Totean ainoastaan, että ¨ajantappo¨ lukemisena toimii hyvin.

Suomalaiset arvostavat julkisia palveluja mutta karsastavat veroja, joilla ne maksetaan. Virallinen politiikka kosiskelee veroalennuksilla, joiden merkitys pienituloisimmille on kuitenkin olematon.
Kun rahat eivät enää riitä, yhteiskunnan rakenteet rapautuvat, ihmiset vieraantuvat ja turvattomuus lisääntyy. Reilu verokirja haastaa nykyisen veroajattelun. Miksi yhteiskunnan rahoitus ei voisi olla reilua, tasapuolista ja ihmisten maksukyvyn huomioivaa? Eikö järjestelmä voisi olla niin yksinkertainen ja selkeä, että ihmiset ymmärtäisivät mihin heidän rahansa käytetään? Verotuksen pitää kannustaa ekologisempaan elämäntyyliin: mitä haitallisempia turhakkeita kulutat sitä enemmän maksat.
Sosiaalipolitiikan asiantuntija Kati Peltola esittelee yhdessä verojohtaja Pirkko Melenderin kanssa uuden oikeudenmukaisemman veromallin. Siinä jokainen kantaa vastuunsa hyvinvoinnistamme ja ympäristöstämme voimavarojensa mukaan.