Ilmastostamme.

Jääkausia on maapallolla ollut geologien ja argeologien mukaan useita. Suhteellisen tasaisella syklillä. Niiden olemassa oloa, tai paremminkin niiden sulamista tukee ja selittää myös raamattu, joka on ihmisten, useaan kertaan kirjoittama- ja selittämä kirja. Siellä puhutaan vedenpaisumuksesta. Siellä kerrotaan myös Nooan arkista ja sen eri vaiheista, jota on etsitty vuosisatoja. Se on, tai sen kivettyneet jäljet nyttemmin löydetty. Mitenköhän vakavasti tuonkin ottaisi? Kuvaan sopii kadonneet, tuhoutuneet sivilisaatiot (osaksi myös sotien myötä) sekä syvään routaan jäätyneet ja kadonneet mammutit, dinosaurukset ym. Uponneet kaupungit kuten kauan etsitty Atlantis?

Olisi kiva nähdä, että minkälaiseen päätelmiin päädyttäisiin, jos saisi pinottua nuo todetut ja oletetut tapahtumat samalle aikajanalle. Vai onko ne jo jossain nähtävillä?

Yksi saari, jossain Tyynellämerellä on tiettävästi jo jäänyt meren alle. Samanlainen kohtalo odottaa kuulema myös mm. New Yorkkia ja Lontoota ainakin, joskus. Kilometrejä paksun jää-vaipan olemassa olo selittää myös nousevat maan pinnat ja liikkuvat, lohkoina olevat mannerlaatat. Tuo jää-vaippa ja vesimassat, ovat ilmeisesti painaneet maapallon kasaan, joka on samankaltainen kuin syntymättömän lapsen pää, muutamana isona lohkona, jotka syntymän jälkeen pääkallon laajennettua asettuvat paikoilleen. Tuo liikkuminen taasen selittää maitten ja maan osien erkaantumisen, joka vielä jatkuu. Siinä rytäkässä mannerlaatat aiheuttavat maanjäristykset, tulivuorten purkaantumiset ja tsunamit. Olen joskus nähnyt kirjoituksen, jonka mukaan Suomen maaperästä on löytynyt trooppisten kasvien jäännöksiä, öljyä. Sitä taasen tukee Pohjanmeren ja Pohjois Atlantin alta löydetyt öljyesiintymät. Minua ihmetyttää suuresti tiedemiesten, vai pitääkö sanoa nykyisin, tiedehenkilöiden ja taloustieteilijöiden, sekä politiikkojen samasta asiasta antamat, jopa täysin vastakkaiset lausunnot ja tulkinnat. Parhain, viisain tieteilijä ja politiikko lienee ilmeisesti nykyisin henkilö, joka osaa puhua ja selitettyä mustan valkoisemmaksi kuin toinen. Mistä löytäisimme, saisimme tietoomme tiede- ja taloustieteilijät joiden lausuntoihin voisimme varauksettomasti luottaa.

Olen ilmaissut jo aiemmin mielipiteenäni, että olemme olleet osallisena tuon muutoksen kiihdyttämiseen, niin on oikeus ja kohtuus, että osallistumme myös osaltamme korjaamaan tilannetta. Mutta pitääkö se meidän yksin hoitaa ja varsinkin maksaa, kuten nykyisistä kaikkien kannanotoista voi tulkita? Onko nyt oikea aika? Kun koko maailmaa uhkaa talouslama, sekä sotilaalliset konfliktit. Tuosta ilmaston muutoksen torjumisesta ja korjaamisesta on tullut muoti asia josta jokaisen täytyy puhua ja laittaa paremmaksi kuin muut. Olla enemmän huolissaan. Mikään muu ei ole mitään, kuin ilmaston muutos, joka on tuo nykyinen keisarin uusi vaate, siihen kyllä riittää ja löytyy rahaa niin kuin tuossa sadussa, vaikka omaisuutta myymällä ja velkaa ottamalla, mutta oman maan, kanta kansalaisten asioiden ja olojen, jopa olemassa olevien ylläpitoon ja parantamiseen ei löydy.

Entinen Yhdysvaltain presidentti Bill Clinton pistäytyi maassamme ja piti Ahvenanmaalla puheen. Puheessaan hän oli puhunut pitkään ja kiinnittänyt erityistä huomiota merten tilaan. Siitä asiasta olen täysin hänen ja kaltaisten kanssa samaa mieltä jotka puhuvat asiasta ja varsinkin tekevät jotain konkreettista, sillä ei ne asiat pelkällä puhumisella parane. Merten ja yleensä vesistöjen tila on meille, sekä yhä kasvavalle ihmiskunnalle erityisen tärkeät, sillä ne ovat jo nykyiset ja varsinkin tulevaisuuden tärkeimmät ruoka-aittamme. Niiden puhdistus ja kunnostaminen on tehtävä pikaisesti, yhdessä. Maatalousmaa tuskin lisääntyy, paremminkin pienenee rakentamisesta johtuen, osa palaa aavikoiksi. Osan maaperä köyhtyy väärällä viljelyllä ja osa taasen myrkyttyy pitkällisen ja liiallisen keinotekoisten lannoitteiden käytön myötä, joka taasen johtuu maatalouden kokonaisvaltaisen teollistumisen myötä. Pallomme metsiä ei pitäisi enää raivata lisää maatalousmaaksi. Niiden käyttöä voi metsä-alan asiantuntijoiden mukaan  jonkun verran lisätä, mutta se on tehtävä järkevästi, kestävän kehityksen- ja jatkuvan uudistumisen periaatteella. 

Tuosta yksityishenkilöiden maatalousmaan lisäraivaamisesta sademetsistä, on helppoa olla ylevää mieltä, kirjoittaa sademetsien puolustuspuheita työpöydän ääressä, täällä hyvinvointi yhteiskunnassa täydellä vatsalla. Mutta ollapa sademetsän reunalla,  jatkuvassa nälässä olevan perheen kanssa. Siinä ylevät ajatuksesi karisisivat hyvin herkästi, hakisit: sahan, kirveen ja kuokan hyvin herkästi, sekä tulitikut. Niin minä ainakin tekisin. 

Vanha sanonta kuuluu: Humalaisen ja lapsen suusta kuulee totuuden. Herra Hakkarainen on viisas mies (on joskus jopa humalassakin).