Henkirikos Myyrmäessä.




















Aamulenkki

Pikkuhiljaa aamulenkkeilijöiden lukumäärä lisääntyi. Monet katsoivat hieman ihmetellen poliiseja ja koiraa sanomatta mitään, vaikka selvästi näki, että jotain nasevaa teki mieli lohkaista. Konstaapelit jatkoivat partiointia Viivin kanssa. He seurasivat Mätäojan vierustaa kohti Jokiuoman leikkipaikkaa ja saivat osakseen välillä ihmetteleviä ja uteliaita katseita. Siellä he päättivät istuutua hetkiseksi. Pian he saivat seuraa.Konstaapelit näkivät iäkkäämmän miehen olevan ulkoiluttamassa jackrussellinterrieriä ja suuntaavan lähinnä koiransa tahdosta heidän penkkiään kohden. Kohdalle saapuessaan hän istuutui viereiselle penkille ja sanoi:- Näyttää valtion varallisuus olevan laskusuunnassa ja säästämistä pitää suorittaa joka asiassa, jopa poliisikoirien koossa. Vai onko tuo saanut jonkin erikoiskoulutuksen?
- Tiiä häntä tämän koulutuksesta...
Enempää ei Laaksonen saanut sanottua, kun mies sanoi toisen puheista välittämättä:
- Mutta hei! Minähän tunnen tuon koiran. Eikös se ole Vaskisen Jallun Viivi neiti?
- Joo on, tai oli paremminkin.
- No mitäs tuo sitten on olevinaan, oli? Sanoitko niin?
- Juu, kyllä sanoin ja ikävä kyllä tarkoitan mitä sanoin: Oli, herra Vaskinen on menehtynyt viime yönä jonkun toisen henkilön toimesta.
- Ei p.....e ei voi olla totta. Miten? Missä? Eikös teidän pitäisi olla jahtaamassa murhaajaa ennemmin kuin istuskella täällä puiston penkillä ulkoiluttaen koiraa, vaikka se kuinka olis kuulunut uhrille.
- Sitähän me just tehdään. Etsitään murhaajaa. Herra Vaskinen oli yksinäinen mies, emmekä tiedä, että kuka tai ketkä mahdollisesti tunsivat hänet ja osaisivat kertoa hänestä ja hänen tuttavistaan jotain. Etsimme tällä tavoin henkilöitä, jotka tunsivat hänet, tai paremminkin hänen koiransa. Ei mikään pöllömpi tapa, vai mitä? Te olette ensimmäinen henkilö, jonka olemme löytäneet, vaikka aloitimme vasta puolisen tuntia sitten.
- Anteeksi. Täytyy myöntää, ei pöllömpi tapa, ei ollenkaan. Nyt te sitten haluatte tietää, että missä minä olin tai tein ja kuka tai ketkä sen todistaisivat. Niinkö?
- No jos haluatte, niin kertokaa pois, niin me kuunnellaan.
- Mihin aikaan, missä se tapahtui?
- Sen me tiedämme, että missä, sitä emme vielä, että mihin aikaan. Joten antaa olla. Mennään vaikkapa seuraavasti: Miten hyvin te tunsitte herra Vaskisen? Miten kauan te olette tunteneet toisenne?
- Vastaan ensin tuohon toiseen kysymykseen. Tapasimme Jallun kanssa noin kahdeksan vuotta sitten. Oltiin yhtä aikaa samassa kennelissä ostamassa samanlaista koiraa, eli just` näitä, nämä ovat siis sisaruksia - siskoksia. Emme tunteneet aiemmin. Poistuimme kennelistä yhtä aikaa. Nousimme samaan junaan. Istuimme vastakkain antaaksemme pentujen vielä leikkiä hetken keskenään, kohtahan ne eroaisivat lopullisesti. Emme puhuneet paljoa. Sekin vähä oli hyvää päivää kirvesvartta tyyliin. Helsingin rautatieaseman asemahallissa kättelimme, sanoimme näkemiit ja vilkutimme koirille.